Juhannuspäivä ja sunnuntai

Heippa taas!

Juhannuspäivä - uh, oli vähän ikävää.

Säätila oli:

lievästi sanottuna sumuinen. Ainoa valopilkku oli Emännän keltainen pusero.

Sitä paitsi minulla oli vähän huono olo. Ei, ei ollut krapulaa Mahassani mulisi ja pörisi, en halunnut edes syödä. Oli vähän huono olo. Emäntä oli sitä mieltä, että olin syönyt jotain sopimatonta. 

Mutta en sitten tiedä mikä oli syy. 

Niinpä päätimme kolmisin, että pysymme kotona. 

Emäntä kaivoi jauhot, kapustat ja muut leivontatarvikkeet esille ja alkoi leipomaan. Se sanoi, että se on jotain sellaista terspattia sille - niin kuin neulominen tai virkkaaminen on toisille ihmisille jotain sellaista terspattia - vai mikä se sana nyt sitten onkaan.

Pullia ja sämpylöitä tuli uunista ulos. Haistoin työpöydältä ainakin voin, sokerin, fariinisokerin ja kananmunat. Voin ihan vaan näin sivulauseessa kertoa, että kerran, kun Emäntä oli voidellut ihan tuoreen lämpimän sämpylän voilla, se jätti sen työpöydälle. Ettekä varmaan arvaa - pääsin nuolemaan ne lämpimät voit! Pahus vaan, että Emäntä ehti paikalle juuri ennen kuin ehdin napsaista sämpylänkin suuhuni. Emäntä ei taputtanut minua päähän!!! Tsot-tsot-tsot!!! 

Mutta pitkään nuoleskelin huuliltani voin makua! Nammm.

Sitten iltaa kohti minunkin oloni jo parani, mulinat ja pörinät lakkasivat ja ruokakin maistui.

Ja uni. Nukuin koko yön ilta kymmenestä aamuun varttia vaille kahdeksaan.

Ja jos haluutte tietää, niin nukkuivat myös Emäntä ja Isäntä.

Koska Emäntä oli tehnyt tuoreita pullia, se laittoi meidän kavereille viestiä, että täällä olis sunnuntaina pullakaffet tiedossa.

Ja voi kuinka ihanaa - ne tulivat! JEE.

Meille tulivat Rouva Satokassi puolisonsa kanssa sekä Herra ja Rouva Kokoushuoneisto.

Vieraiden tulo tietää minullekin leikkiseuraa. Voin aina valita, kenelle vien pallon. 

Hmmm - välillä oli jopa vähän vaikea valita, kuka on seuraava, joka heittää pallon. Oli niin monta hyvää ehdokasta.

Oli myös ihanaa olla Rouva Kokoushuoneiston kainalossa sohvalla. Hrrrr ja purrr.

Oli kiva iltapäivä.

Ja - hahaaaa - eteinen oli täynnä kenkiä. Aloin niitä sitten ajan kulukseni kantamaan yhden kengän toisensa perään vieraiden eteen. Vieraat tosin tulkitsivat sen niin, että on aika lähteä kotiin mutta enhän minä sitä tarkoita. Minä haluan vaan tehdä näitä kantohommia. 

Kannoin jokaisen kengän vuoron perään kunnes kaikki kengät eteisestä oli kannettu vieraiden eteen.

Palkinnoksi sain yhdestä kengästä yhden naksun. Ja paljon kiitosta ja kehuja.

Ja sitten ne lähtivät.

Hmmmm????

Mitähän tein väärin????

Kello on nyt 16.33 sunnuntaina. Emäntä sanoi jotain sellaista, että "sää et Tessu tiäräkkään, kuinka sulle on tulossa kiva viikko". No en tiedä en, koska minulle ei kerrota koskaan mitään. 

Paitsi sen tiedän, että kohta lähdemme koirapuistoon ja saan päästää kaiken energiani taas irti.

Nähtäväksi siis jää, mitä tuleva viikko tuo tullessaan.

Ihanaa viikkoa teille kaikille ja muistakaa tehdä jotain sellaista ihanaa, joka on teille jotain sellaista terspattia. Niin kuin vaikka heitellä palloo.

Wuh. Pus. Pus. Pus.