perjantai 26. joulukuuta 2014

Tapaninajelulla - eikun kävelyllä

Vaikk edellisessä postauksessa sanoin, että nähdään ensi vuonna, niin nähtiinkin kuitenkin vielä tänä vuonna! Emännän kiireet ovat taas loppuneet ja nyt alkaa paluu normaali elämään. 


Ihan ekaks,
SUURET WUUH ja PUUS
Tampereen Hilkalle
hyvästä jouluaaton ja joulupäivän huolenpidosta.
Kyä mun maha pullotti!

Ja siks kuulemma Tapaninpäivänä pitää mennä Tapaninpäivän ajelulle - meidän tapauksessamme menimme kävelylle.

Teimme parin tunnin retken ja sää vaihteli laidasta laitaan:

Kun lähdimme kotoa, oli lähes kirkas sää. Mitä lähemmäksi meren rantaa tulimme, taivaalla oli pilviä. Eri värisiä pilviä, joiden välistä aurinko pilkahteli.
Pakkastahan oli ollut jo niin paljon, että meri oli lähestulkoon jäässä - tosin jääpeite oli niin ohut, että eihän jäälle tietenkään voinut mennä.

Ilmeisesti mahat pullottivat monella muullakin, koska meren rannalla oli kyllä varsinainen sutina kävelijöitä, pyöräilijöitä, koiran ulkoiluttajia, lasten ulkoiluttajia....





Jostain pilvestä alkoi yhtäkkiä tippua hiljalleen lumihiutaleita. 
Ja toisaalta - aurinko paistoi pilvien välistä.


Ja sitten lunta tulikin kunnolla!
Maisema muuttui harmaan sävyiksi hetkessä. 
Vain ihmisten ulkovaatteet toivat väripläjäyksen maisemaan.



Tässä vaiheessa Emäntä ja Isäntä suunnistivat Kampelaan kalakeitolle.

Ja - kun tulimme Kampelasta ulos ja lähdimme kotiin päin, niin katsokaa:

mikä hienoin talvipäivä!




Pilvistä ei ollut tietoakaan. 
Vain lämpökeskuksen höyryt ja riippuliitäjän varjo!



Mutta mainittakoon tässä vielä, että mää kyä niin tykkään lumesta!


Vaikka lumi kyllä vähän paakkuuntuu tassujen väliin mutta kyllä lumessa juokseminen ja pyöriminen on niin hauskaa!!!



Talvenjatkoja vaan kaikille. Menkää tekin pyörimään lumihankeen - kyllä siinä tressi poistuu.

Wuuuh wiuh ja happy new year to everybody.

Tessu - the Snow Nose









maanantai 15. joulukuuta 2014

Joulun odotusta

Heippa kaikille!

Emäntä valitti, että hän ei nyt kerkee tekemään mitään päivityksiä tänne blogiin. 
Mutta me teimme teille jouluesityksen:

olkaapa hyvät, rakkaat ystävät!

Hyvää joulua!

video

Nähdään ensi vuonna!

Wuuuh ja puuussss!

sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Raitista ilmaa

Arvakkaa oonko mää joutunut vankilaan?


Mää joudun joka kerta vankilaan kun lähdetään autolla johonkin.
Enk mää ole surkeen näkönen???? Yritän aina kerätä säälipisteitä. 
Ainakin Hilkalta niitä tippuu kyllä kiitettävästi! Kiitos!

Ja Hilkalle suurkiitokset hyvästä huolenpidosta viime viikonloppuna kun Emäntä ja Isäntä olivat messuilla. Niitä ei näkynyt kuin myöhään illalla, yöllä ja aikaisin aamulla ne lähtivät Pirkkahalliin hommiin. Me jäimme neljän päivän ajan Hilkan kanssa kaksin ja meillä oli kyllä tosi kivaa. 
Tampereen herkkua on - arvakkaa mikä, ei ole mustamakkara vaan on SAVULUU! Sain sellaisen Hilkalta lauantaina ihan yllätyksenä ja siinä menikin monta tuntia kun sitä kalusin.

Ja voin mää tunnustaa yhden asian: osaan kyä kerjätä aika kauniisti - hyvin onnistuin kerjäämään naksuja Hilkalta kun istuin sen eteen ja katsoin sitä suoraa silmiin olen-kuolemassa-nälkään -katseella. Hi hii.

Emäntä ja Isäntä ovat olleet niin paljon sisätöissä, että nyt oli aika lähteä ulos raittiiseen ilmaan!



Sehän meille sopi.
Mikäs oli mennessä, kun oli satanut vähän lunta, pakkasta oli pari astetta ja sää oli tyyni.


Isännän kanssa mennään kohti uusia seikkailuja.
Emäntä tuli perässä kameran kanssa.


Koirametsässä tapaa koiria.
Tällä kertaa tavattiinkin tosi monta - hieno sää oli houkutellut ulos monta muutakin koiraa, isäntää ja emäntää.





Ja runsas kävijämäärä näkyi myös meidän koirien omassa somessa....


Kivoja maisemia koirametsässä. 


Emäntä kuvaili näitä talven törröttäjiä ja muita lumikuvia.






Ja arvakkaa mitä mää teen tässä:
nuo ryökäleet Emäntä ja Isäntä heittivät tuonne lumihankeen mulle naksuja etsittäväksi. 
Siinä olikin vähän haastetta, kun naksut upposivat lumeen. Mutta mun hajuaisti on pettämätön!
Löysin kaikki!


video

Jaa vähän Emäntäja Isäntä nauroivat mun lumiparralle.


Mua ei naurattanut yhtään nämä lumipaakut tassuissa. Onneksi Isäntä sulatti paakut pois kotona lämpimässä suihkussa. Mua vähän pelotti, että tällaiset paakut jäävät tassuihin loppuelämäksi. Enhän voinut tietää, että paakut sulavat - tämä oli ensimmäinen kerta kun oli lunta mun elämässäni.

Ai ai, kyllä lumi on ihanaa!


Koirametsässä pääsee juoksemaan, hyppimään kaatuneiden puiden yli ja muutenkin kurvailemaan sinne ja tänne. Se on siis niin ihanaa!!!!






Kuten kuvasta alla näkee, vauhtini on kova! Kuvaan ehti vain hännän pää ja sekin vähän epätarkkana.


Siis kaikki oli niin ihanaa!
Sää, seura, lumi, juoksut, hypyt, koirakaverit, maisemat.

Tästä lähdetään taas kohti uutta viikkoa!
Ihanaa viikkoa teille kaikille. Wuuuh!


sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Kokous

Heippatirallaa!
Olen kuullut kovasti puhuttavan sellaisesta asiasta kuin kokous.

Ihan en ole ollut selvillä, mikä tämä kokous on, vaikka Emäntä ja Isäntä pitävät välillä jotain Johtoryhmän kokousta. Yleensä tällainen kokous on heti sen jälkeen, kun olen tehnyt jotain omasta mielestäni tosi hauskaa - ja Emännän ja Isännän mielestä tekemiseni ei ole ollut hauskaa ollenkaan. 
Tällaisen kokouksen päätteeksi minua puhutellaan tiukalla äänellä, saatetaan kääntää jopa selkä (jessus, mikä loukkaus!!!!) ja sanotaan tsot tsot. 

Mutta tänään pääsin itse osallistumaan Kokoukseen!
Se oli kuulkaa hauskaa!

Säähän oli ihan kaamea, joten myös sään puolesta päivä oli erinomainen Kokoukselle.


Kokouksessa harrastetaan small talkkia uusien tuttavuuksien kanssa.
Näin tein kollegani, Ylipääjohtaja Iineksen kanssa.


Olisin halunnut tehdä läheistä tuttavuutta kollegan kanssa, mutta en oikein ymmärrä, miten se aina pääsi livahtamaan jostain pienestä raosta jonnekin sohvan taakse tai rahin alle. En minä mahtunut!

Meidän small talkkimme oli vähän niin kuin sian saksaa. Nelli sähisi ja minä murisin. Emmekä ymmärtäneet toisiamme.

Kokouksen osallistujat kyllä sanoivat, että usein se on firmoissa näin. Ylipääjohtaja ja työntekijät eivät ymmärrä toisiaan vaikka kaikki puhuisivat samaa kieltä.

Niinpä en huolestunut asiasta. Ainakin yritin olla ystävällinen!


Kokouksen alussa osallistujat fiilistelivät ja hakivat kuulemma jotain - 
hmm, mikähän se sana nyt oli - perspiraatiota, 


Eikun eikun, siis inspiraatiota.

Kokouksen aiheena oli:


Ja käytännön toteutusta: 




Kokouksessa osallistujien suut ja kädet kävivät.

Ja taas tuli maailma paremmaksi!

Kunnolliseen kokoukseen kuuluu myös syöminen.
Ainakin osallistujien mielestä ruoka oli hyvää!
Jälkiruokana oli omenahyvettä ja jäätelöä.


Osallistuin minäkin käsitöiden tekemiseen: 


Välillä Kokouksessa oli niin tylsää, että otin päikkärit.
Mikäs siellä oli nukkuessa, kun oli mukava puheen pölinä, kuivaa, lämmintä ja raksupussi ja Emäntä ihan lähellä. Kollega Iineskin taisi olla päikkäreillä jossain kolossa.


Kokouksen jälkeen kävelimme sateessa ekaks Kalasataman metroasemalle. Emäntä heittäytyi hurjaksi ja jäimme pois Rastilassa ja kävelimme kotiin. Näin tuli tehtyä vähän pitempi lenkki. 

KIITOS!
Että minäkin sain osallistua Kokoukseen!

Tulen toisenkin kerran!

Wuh ja Pus etenkin Kokouksen osallistujille.

keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Tuotetestaus

Heippa taas!

Olen ollut kovin kiireinen, koska minut on sorteerattu
työnantajani resurrrrssssien kooorrrrdinoinnissa
joutavanpäiväiseksi resurrrrrssssiksi. 

Niinpä olen saanut työtehtäviä yrityksemme
tuotekehitysosastolla.

Aloitin puuvillalankaosastolla:

video

Jatkoin sitten sukkalankaosastolle:

video

Jouduin myös testaamaan keinokuitua:

video


Tehtävääni tuotekehitysosastolla kuuluu myös langoissa käytettävien rullien testaaminen:

video

Olen kuullut, että työpaikoilla esimies on aina ihan kauhee.
No kuulkaa - niin on tässäkin työpaikassa!
Kovasti kuuntelen kun minulle sanellaan määräyksiä ja ohjeita.
Mutta en ymmärrä yhtään mitään!

video


Säälikää nyt minua! 
Säälipisteitä voi lähettää kommenttiosastoon.
Ja säälinaksuja voi antaa kourakaupalla kun tavataan!

Wuh, äh, noh



sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Aurinkoinen lauantai ja sateinen sunnuntai

Wuuh!
Eilen oli aivan ihana päivä!
Emännällä oli vapaapäivä vaikka oli lauantai!
Voi että, se on varsinaista ylellisyyttä. Kuulemma Emännälle varsinkin - se jaksoi sitä hehkuttaa koko päivän! Ihan alkoi jo kyllästyttää saman lauseen hokeminen.
Vaikka toisaalta - olin tyytyväinen kun sekä Isäntä että Emäntä olivat koko päivän mun kanssa!

Sää suosi ulkoilua.
Lähdimme taas sienimetsään. Edellisenä yönä oli ollut vähän pakkasta ja suppilovahverot olivat vähän kankeina pienestä pakkasesta. Mutta niitä löytyi vielä reilusti.




Emäntä kuvailee aina välillä muutakin kuin minua.
Vaikka minä kyllä haluaisin olla KAIKISSA kuvissa.
Minä minä minä!

Tuota kantoa, jossa on valkoisia kääpäsieniä, olemme ihastelleet joka kerta, kun olemme näissä maisemissa (nämähän ovat niitä salaisia maisemia, joista ei kerrota, jotta muut ihmiset eivät pääse MEIDÄN sieniapajille. heh heh.)



Emännän mielestä tällaiset kummalliset jo kuihtuneet kasvit tai niiden osat ovatkin kauniita. 
Hmmm - vähän ihmettelen. Eihän tällaista voi enää edes pureskella.


Keittiöhommissa yritän myös auttaa parhaan kykyni mukaan.
Etenkin tänään sunnuntaina, kun meille tulee ruokavieraita.


Ainakin katson silmä kovana, että pataan tulee oikeat ainekset.
Ja että Isäntä muistaa varmasti laittaa ne eiliset suppilovahverot pataan.


LIHAA!!!!!!!!!!!!


Ja sittenhän siinä kävi kuitenkin niin, että kun huomioni hetkeksi herpaantui, suppikset jäivät laittamatta pataan. Kyllä pitäisi aina vahtia joka asia joka hetki joka paikassa.

Tänään sunnuntaina sataa ja tuulee koko päivän. Aamulla Emäntä vei minut normaalille lenkille, sanoi vaan, että "kuule Tessu, nyt mennään kirsut kohti vastatuulta". Nuuh ja puuh.

Mutta päivällä fuskasin: Isäntä vei minut ulos pissalle.
Viis metriä suoraan ovesta ulosta, pissat ja äkkiä takaisin sisään. Tein sen alta minuutin.
Vaikka olenkin vesikoira niin kivempaa on tällaisella vesisäällä olla sohvan nurkassa.

Moikka ja wuh.