perjantai 27. helmikuuta 2015

Kevään merkkejä

Arvakkaa mitä! 
Kevät on ny tullu!

Emäntä luki Odeliuksen blogia ja Frankfurtissa krookukset ja lumikellot jo kukkivat ja muutkin kasvit pukkaavat jo pitkää vihreää vartta. 
"Hmmmm" - sanoi Emäntä - "lähdetääs Tessu näin vapaapäivän kunniaksi katsomaan, löytyiskö täältäkin jo kevään merkkejä".
Ja niinhän me lähdettiin. Tänään on siis perjantai ja Emännän mielestä se on niin superylellistä lähteä keskellä päivää pitkälle lenkille kun muut ovat töissä. Mielessään se hihittää, että hih hiih, istukaa siellä konttuureissanne kun me Tessun kanssa painetaan lenkille keskellä päivää. Syntistä, vois joku sanoo...

Vaikka on vielä helmikuu, niin lämpötila oli plus kuusi astetta ja aurinko paistoi ohuen pilviverhon läpi. Ja harvinaista herkkua - oli tyyntä!

Ja mitä ihanaa me löysimmekään:

avovesi oli jo ihan lähellä rantaa ja jäät olivat vain hauraita pitsisiä lauttoja

jääpitsiä 
veden pinnan päällä ja alla

railo, joka johtaa universumin mustaan aukkoon

sorsat olivat jo keväthuumassa, pesu käynnissä, jotta sitten flaksi käy....

ja wau - ihanat isokoskelot!
Voi miten hauskaa! Kolme isokoskeloa uiskenteli jo aika lähellä rantaa.
Siellä taitaa olla triankelitraama kun on kaksi urosta ja yksi naaras...

Joutsenpariskunta oli myös ihan rannan tuntumassa. 
Ne eivät olleet moksiskaan ohi kulkevista ihmisistä ja koirista.



Vapaapäivän pitkillä päivälenkeillä on hauskaa myöskin yksi asia:
saa haistella oikein kunnolla ja rauhassa.
Emäntä aina sanookin, että nyt ei oo kiire, katsellaan, kuulostellaan ja haistellaan.
Nythän kevät tuo paljon uusia hajuja. Monet ovat sellaisia hajuja, että haistelen niitä ensimmäistä kertaa, koska tämähän on minun ensimmäinen kevääni.

(Huomautan muuten, että mulla on kohta synttärit. 15.3. täytän vuoden. Lahjoja, erityisesti pehmoleluja, saa antaa.)

Ja mitä tulee niihin silmuihin, niin kyllä me niitä Emännän kanssa löydettiin:
Voidaan kertoa Odeliukselle, että kyllä täälläkin jo vihertää!






Olen tottunut, että Emännällä on aina joskus kamera mukana. 
Joudun silloin vähän odottelemaan, kun se näkee jonkun mielenkiintoisen asian.
Olen kyllä hyvä odottamaan!


Kotimatkalla tein löydön: aivan mielettömän hienon kepin! 
Siinä oli kaikki kohdallaan: hyvä kuiva pinta, ei irtoroskia, puun kuoret olivat jo mädäntyneet joten keppi oli sileä ja lisäksi tuoksu oli aromaattinen. Nuuuhhhh puuuuhhhhh

Kannoin sitä lähes puoli kilometriä ja uimahallin kohdalla eli melkein kotona jäin sitten keppiä kalvamaan. 

Mä niiiinnnn raaaakaaastaaan
kantaa keppejä!



Ja pureskella niitä.

Eikä muuten ollut mikään ihan pieni keppi!


Siinä sitten makoilin kepin kanssa uimahallin kävelytien vieressä. 
Mutta sitten Emäntä sanoi jotain, joka sai karvaiset luppakorvani herkistymään:
se sanoi jotain että syömään. Emäntä sanoo kyllä aina niin monta sanaa, että sieltä on välillä vaikea erottaa niitä tärkeitä sanoja mutta kyllä tämän sanan ymmärrän AINA.

SYÖMÄÄN!
ONKO TESSULLA NÄLKÄ?
RUOKAAAAAA!!!!

Jopa tulin torhakaksi! 
Sillä hetkellä unohdin kepin ja lähdin vitomaan kotiin kuin Viitamaan susi. 


Ja kappas, olimme olleet kaksi tuntia reissullamme.
Ei ihme, että meillä molemmilla oli NÄLKÄ.


RUOKAAAAA!










sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Taidetta

Morjens!
Arvakkaa mitä!

Mää olen tehnyt taidetta.
Kuulin nimittäin sellaisen asian, että pitää loikoilla ja olla tekemättä mitään, niin sitten päästä alkaa tulla kaikenlaisia ideoita. Ainakin Emäntä harrastaa tätä sanojensa mukaan mietiskelevää loikoilua vapaapäivinään sohvalla.

No, mää päätin harrastaa loikoilemista oikein kunnolla ja tulihan niitä ideoita:
aloin tekemään taidetta.

Per favore,
Art by Tessu, the Art Dog

"Maailma on rosoinen soikio"


"Universumin aukko"


"Globalisaation sekamelska"


"Universumin muodonmuutos"


"Planeetan jäännökset räjähdyksen jälkeen"


Taidepläjäys piristää aina mieltä,
taide kyseenalaistaa monia asioita, 
joskus taide jättää avoimia kysymyksiä, 
saattaapa taide joskus ärsyttääkin
mutta aina taide jättää jonkun jäljen mielen sopukoihin.


 Joten nauttikaa taiteesta!
Mistä tahansa taiteesta!

Wuh.



maanantai 16. helmikuuta 2015

Yökylässä

Arvakkaa mitä!
Mää olen ollut yökylässä!

Voi että, se olikin jännittävää, kun kuulin tällaisesta asiasta. En ihan oikein vielä tiennyt, mitä yökylä tarkoittaa. Yön kyllä tiesin, koska Emäntä ja Isäntä sanovat joka ilta "Hyvää yötä Tessu" ja sitten ne sammuttavat valon. Ja sitten  vajaa minuutti tästä toimenpiteestä, kuuluu jo Isännän kuorsaus.
Eli yö = nukkuminen.
Mutta kylä - hmmmm. 

Emäntä pakkasi kassiin tavaraa, vähän samaan tapaan kuin Emäntä itse pakkasi tavaroitaan laukkuun silloin kun se lähti sinne Koomaan. Mää arvasin, että jotain outoo tapahtuu - se on se koirulin vaisto, sanokaa mun sanoneen!

No, sitten me lähdettiin autolla. 
Ajettiin sellainen noin 14 minuuttia ja 26 sekuntia.

Kun tulin autosta ulos, niin kyllähän heti tunnistin paikan, missä olimme. JEEEE!

Olin taas niin iloinen, kun pääsin Kokoushuoneistoon.
En oikein edes huomannut, kun Emäntä ja Isäntä sanoivat Heippa ja häipyivät.

Siellähän oli mulle se kaverikin:


Ihana Iines!
Vaikka ei mulle vielä ole selvinnyt, mikä otus se IHAN OIKEESTI on!

Ainakin se sai parempaa palvelua ruokailun yhteydessä:


mulle ruoka tarjoiltiin aina lattialla....

Vasta kun tuli aika lähteä iltapissareissulle, tajusin, että Emäntä ja Isäntä eivät ole paikalla. 
Onneksi Kokoushuoneiston Herra vei minut iltakävelylle. 
Nuuh ja puuh - ihan uusia tuoksuja. 

Päätin näyttää parhaat puoleni ja kävelin tosi nätisti hihnassa.



Perusturvallisuudentunteeni ei onneksi järkkynyt, 
sillä myös Kokoushuoneistosta löytyi ihana vanha ja käytetty villasukka.
Jonka vähän niin kuin varastin....
Ja käry kävi - kuten vähän syyllisestä ilmeestäni näkyy...


Ja aamuaurinko nousee!
Hyvin nukutun (ja vähän kyllä haukutun) yön yli herättyäni pääsin taas ulos.


Sää suosi myös päivälenkillä. 
Silloin teki mieli vähän leikkiä hihnan kanssa (Emäntä ja Isäntä sanovat sitä kyllä temputteluksi), koska oli vaan niiiinnnn hyyyyväääää fiiiiliiiis!!!!


Ja oli hauskaa ulkoilla ihan uusissa maisemissa.
Ihanassa seurassa!
Ihanassa säässä!

Kaikki siis kohdallaan!


Emäntä ja Isäntä tulla tupsahtivat päivälenkin jälkeen Kokoushuoneistoon. 
Ja arvaatte varmaan, että oli kyllä ihanaa nähdä niitä! 

Niinhän se Iines mulle kuiskasi jossain vaiheessa, että "kivaa on olla hoidossa, mutta vielä kivempaa on palata omaan kotiin oman palvelusväen luokse". Iines, jos kuka sen tietää!

Sitä mää vaan jäin vähän ihmettelemään, että mitä se Iines tarkoitti sillä "palvelusväellä" - mun kotona kun kuuluu aina se komento ja käskytys mulle päin enkä mää saa komentaa ketään.

Mutta kivaa oli!
Kiitos tuhannesti Kokoushuoneiston Herra ja Rouva!

Tulen toistekin.

Pus ja wuh.


PS. Kun lähdimme Kokoushuoneistiosta, menimme taas kolmisin Kouluun. Emäntä ja Isäntä aloittivat taas uuden luokan jossain kummallisessa Koirakoulussa. 







sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Henkilökohtainen lakko

Olen mennyt henkilökohtaiseen lakkoon!

Olen kuullut tällaisesta lakko-oikeudesta, kun tarkasti kuuntelen työpaikalla käytäviä keskusteluja. 

Syitä henkilökohtaiseen lakkoon:

1) Liian vähän hellyyttä.
Sitä ei saa koskaan liikaa - sanovat myös Emäntä ja Isäntä.


2) Liian monta työpäivää viikossa.
Alaikäiselle koirulille maksimi työpäivämäärä on vain kaksi päivää viikossa 
sanoo EU-lainsäädännön koiratyövoimaa koskeva artikla.
Mulle niitä tulee ainaskin neljä!!!


3) Liian vähän leikkiä. 
Emäntä touhottaa työpäivinä kaikenlaista jonninjoutavaa tohotusta eikä leiki mun kans lakisääteistä määrää.
Työlainsäädännön mukaan riittävä määrä EI ole vartti pallon heittelyä klo kaupassa 14.20 pissareisun jälkeen.



4) Liian vähän SUPER-Bonuksia
Niitä saa vain silloin, kun teen jotain OIKEIN hyvin. Mutta kun Emäntä ei aina huomaa, kuinka paljon YRITÄN tehdä OIKEIN hyvin. 
Olenhan vasta kuitenkin nuori (teini-iässä sanovat Emäntä ja Isäntä). 

Sen olen huomannut, että jos möksötän, niin silloin ei SUPER-Bonuksia saa. Yritän olla möksöttämättä mutta joskus on niiiiiin iiiihaaanaaaaa möksöttää. 

Mutta silti - ansaitsisin kyllä Bonuksia paljon enemmän.



Kuten huomaatte, on monta syytä tähän kaikkia osapuolia häiritsevään tilanteeseen. On kuulemma olemassa joku valtakunnannaksusovittelija, joka tällaisia ristiriitoja ratkaisee. 

Joten teille tiedoksi:

Henkilökohtainen lakko on voimassa toistaiseksi kaikissa olosuhteissa.

Paitsi:

ruoka-aikaan!


video


Heippatihei
ja hauskaa helmikuuta!
Luistelkaa varovasti liukkailla kaduilla ja odotellaan kevättä.

Talitintit jo tityyttävät aamuisin jo monessa puskassa. Kevät on tulossa!

Wuh ja muiskis!