sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Sunnuntai aamun metsäretki

Oli kuulkaas hieno aamu tää sunnuntaiaamu!
Aurinko paistoi siniseltä taivaalta. Kävimme aamulla kuuden jälkeen nopsaan ulkona, silloin oli lämpötila vain 6.6666 astetta - hrrrrrr, sanoi Emäntä, jolla ei ollut käsineitä kädessä.

Koska oli sunnuntai ja kävimme jo noin aikaisin ensimmäisen kerran ulkona, menimme sohvalle Emännän kanssa torkuttelemaan.

Kunhan päivä valkeni, Isäntä sai kahvia ja Emäntä aamupalansa, päätettiin porukalla, että lähdetään taas Koirametsään. Emäntä otti kameran, Isäntä otti sienikassin ja minä otin minut.
Niin lähdettiin.

Emäntä ihasteli aamun kaunista valoa, usvaa, kosteutta, kastepisaroita, hämähäkin seittejä....
Isäntä ihasteli suppilovahveropuskia.
Minä ihastelin mutalammikoita.

Tässä on Emännän ottamia kuvia tältä reissulta.
Se sanoi, että nyt on hyvä tehdä vastavaloharjoituksia.



Tuo usva minua kyllä pelotti - se oli niin oudon näköistä tuollainen kummallinen juttu, mikä leijaili ilmassa. Mutta Isäntä oli rohkea ja kulki kohti usvaa ja niin minä uskalsin mennäperässä. 









Ja lopulta kaikkien näiden kuvien jälkeen:
MINUN kuvani.
minäminäminäminäminä!!!!


Meillä oli kiva retki. Kotiin palasimme sienikassin kanssa - siellä oli suppilovahveroita ja tatteja. Löysimme nimittäin hyvän tattimestan ja saimme toista kiloa tatteja. 
Suppilovahveroita näyttää olevan tulossa vielä tosi paljon, joten varmasti mennään metsään toisenkin ja kolmannenkin kerran.

Loppupäivän olenkin sitten nukkunut sohvan nurkassa. Olin meinaan toooosiiii 
väsynyt!

Heippatirallaa kaikille ja nukkukaa tekin sohvan nurkassa!

PUS!




torstai 24. syyskuuta 2015

Kusti polkee

 Minä se oleen poostityttö
tralalallaa trallallallaa

kantelen kaikkia poostejaaaa,
timpparirallalleileilei

posti kun kooolahtaaa luukustaaa
niin ensiin mää kovastiiii hauuuukun

trimppatirei trumppatirei


ja sitten ne pooostit noudan
tsipadiduidaapiukunpaukun

ei mua tarviii koomentaaa
postia nopeesti kaantamaan
tsägädägäädää diu diu diu

koska sen hommaaan niin ripeeeesti teeeen
piuppalidiukkalidei


on se sitten mainos tai lehti
kirjekuori tai Gudrunin kuvasto
kaikki mää hienosti kaaaannnaan

diupatidiupatidarrandei


ja ihan saaaamaa
oonko mää töissä vai kotoona
aina mää kannaaan postit

rappatirellutirallanlei


Jooskuus mää kannan myös suuukkkaaa
tai vaikka lenkkitossuuuuu
perskutarallaa, ne ei ookkaan postii!

Yhden naksun per posti saan
sen kohta pääministerin kanssa jaan
sillä kun on nyt niin kovaa
onneks mun elämäni on somaa

fiutallipippaatsuppandei!
















sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Ei oo koiraa karvoihin katsomista

koska minulla

EI ENÄÄ 

ole niitä karvoja!

Emäntä ja Isäntä ajoivat ne tänään pois!

Tässä on tulos - olkaatten hyvätten:





Emäntä ei voinut vastustaa kiusausta jättää pieni tupsu häntääni.
Häntäni kuulemma näyttää huvittavalle nyt kun siinä on tuo pieni tupsu huiskuttamassa
hyvää oloa.

Ei mulla muuta tällä kertaa. Mennään kohti uutta viikkoa!
Huiskuttakaa häntää!

Wuh.

sunnuntai 6. syyskuuta 2015

Töissä

Hupsistarallaa-
syyskuu tulla putkahti!
Mistä????

Se, että ajantajuni on joskus ihan poissa pelistä, johtuu siitä, että joudun käymään töissä. 
Olen raukka, parka koirarukka,
joka ei saa viettää mukavia koiranpäiviä sohvannurkassa
(terveisiä vaan pääjohtaja Iinekselle, joka on osannut hoitaa hommansa oikein)
vaan joudun lähtemään töihin.

Mutta toisaalta - minulla on kyllä monipuolinen työ, josta saatte nyt katsauksen:

bitte schöööönnnnn:

Tässä on aamu, olemme kohta lähdössä. 
Huomatkaa kaulahuivini - se on työhuivi, jonka saan kaulaani ainoastaan työpäivinä.
Huomatkaa myös kuinka olen topakka!


Matkustamme metrolla kotoa työpaikalle.
Olen niin tottunut metromatkustaja, että saan kehuja myös joskus ihan vierailta ihmisiltä.
Joskus joku kehuu minun silmiäni ja minun söpöyttäni.
Joskus joku haluaa ottaa minusta jopa kuvan.
Voi kamala, nyt alkoi itsekehu haisemaan.... uh.


Meillä on Emännän kanssa aika hyvä rutiini.
Kun pääsemme kauppaan, Emäntä laittaa heti kahvin tippumaan ja tekee oman aamupalansa.
Sitten hän hakee minun aamupalani ja yhdessä nousemme ylös viettämään aamiaishetkeä.

Tässä alla olevassa kuvassa on yhden tiistaipäivän menyyyy:
Emännällä muki kahvia ja kaksi sämpylää, joiden päällä on parmakinkkua ja yrttigoudaa.
Minun herkkuni on nuo kolme palleroa tuossa vasemmassa alakulmassa:
kuivattuja naudan lihapullia.
Voi kuinka rakastankaan kuivattuja naudan lihapullia.
Ja Emäntä rakastaa sitä parmakinkkua. Yhtenä päivänä Emäntä sanoi minulle, että hän oikeastaan haluaisi olla sellainen wanna-be-kasvissyöjä, joka kuitenkin söisi parmakinkkua.


No niin, sitten kun olemme nauttineet aamupalan,
istumme ylimmäiselle rapulle ja vietämme hellyyshetken.
Minä sujahdan Emännän kainaloon, nojaan turvalliseen Emäntääni ja Emäntä rapsuttelee minua kaulasta, masusta, kainaloista, alaleuan parrasta.
Ja minä vastaavasti vähän pusuttelen Emäntää kiitokseksi.

Mutta sitten alkavat oikeasti työt 
ja ne alkavat topakasti! 

Meille tulee lähetyksiä.


Niitä pitää valvoa, että paketit ovat varmasti kiinni.
Haistaa, että ne haisevat hyvälle.
Tutkia, että kaikki on kunnossa.

Ruskeat laatikot tulevat yleensä EU-maista ja nämä valaan näköiset valkoiset paketit tulivat tällä kertaa Intiasta.


Työpäivääni kuuluu myös vahtimista.
Topakasti.

video


Sitten meille tulee posti:
koska rakastan kantamista, Emäntä on opettanut minut hakemaan postin.



Tuon postin kauniisti Emännän jalkojen juureen.
Yksi posti = yksi naksu.
Meillä on kiva postimies, joka ymmärtää tilanteen ja odottaa, että istun nätisti ennen kuin hän antaa minulle postin. Mutta se odottaminen nätisti on kyllä tosi vaikeaa!!!!!


Suoritan myös laskujen tarkistusta.


Tutkin Gudrun Sjödenin kuvastoa....


Ja kun postin kantaminen on suoritettu,
kannan vielä näitä villasukkia.
Koska rakastan kantamista - kuten ehkä jo tiedättekin.
Topakasti!


Puoli kahden - kahden aikaan meillä on pikku pisuhetki ulos.
Emäntä on opettanut taikasanan, jolla teen pisut kadulle autojen väliin.
Näppärää - eikö totta!

Tämän jälkeen meillä on leikkihetki.
Valitsen itse lelun, millä leikitään. Usein se on pallo mutta paras lelu ikinä on vanha pullo, jonka sisälle Emäntä laittaa naksuja.

video

Sitten onkin siestan aika.
Olenhan espanjalainen niin geeniperimässäni on tämä siesta syvään sisäänkirjoitettu.
Nukkumispaikkani on työpöydän alla. Näyttää vähän sotkuiselle paikalle mutta viihdyn siellä oikein hyvin ja saan nukuttua hyvin ja tarpeeksi.
Olen sen verran sivussa, että usein käy asiakkaita, jotka eivät huomaa olemassaoloani lainkaan.
Tai kun muutan vähän asentoa, joku pelästyy ja sanoo, että "ei se ollutkaan villamatto"
Villamatto - hah hah sanon minä.
Hauu hau hau sanon asiakkaalle!


Perusturvallisuuden tunteeseeni kuuluu, että lelut ovat lähellä.
Ja se yksi haiseva sukka.


Työpäivät kuluvat vaihdellen, joskus on enemmän hommia ja joskus on vähemmän hommia.
Joskus olemme Emännän kanssa enemmän topakoitoa ja joskus vähemmän topakoita.

Viiden aikaan Emäntä sanoo, että "kitutunti alkaa" ja puoli kuudelta Isäntä pelmahtaa kauppaan. Siitä tiedän, että kohta pääsemme kotiin. 

Kuudelta Emäntä laittaa puodin kiinni ja lähdemme yhdessä kolmisin metrolla kotiin.
"Päivä pulkassa" - sanoo Emäntä.

Lopulta illalla saan olla rauhassa oman sohvan syleilyssä. Ihanaa!


Jatketaan syyskuuta, ei välitä sateesta.
Kirsut kohti tuulta!
Topakasti!

Pus ja wuh!