Oli kuulkaas hieno aamu tää sunnuntaiaamu!
Aurinko paistoi siniseltä taivaalta. Kävimme aamulla kuuden jälkeen nopsaan ulkona, silloin oli lämpötila vain 6.6666 astetta - hrrrrrr, sanoi Emäntä, jolla ei ollut käsineitä kädessä.
Koska oli sunnuntai ja kävimme jo noin aikaisin ensimmäisen kerran ulkona, menimme sohvalle Emännän kanssa torkuttelemaan.
Kunhan päivä valkeni, Isäntä sai kahvia ja Emäntä aamupalansa, päätettiin porukalla, että lähdetään taas Koirametsään. Emäntä otti kameran, Isäntä otti sienikassin ja minä otin minut.
Niin lähdettiin.
Emäntä ihasteli aamun kaunista valoa, usvaa, kosteutta, kastepisaroita, hämähäkin seittejä....
Isäntä ihasteli suppilovahveropuskia.
Minä ihastelin mutalammikoita.
Tässä on Emännän ottamia kuvia tältä reissulta.
Se sanoi, että nyt on hyvä tehdä vastavaloharjoituksia.
Tuo usva minua kyllä pelotti - se oli niin oudon näköistä tuollainen kummallinen juttu, mikä leijaili ilmassa. Mutta Isäntä oli rohkea ja kulki kohti usvaa ja niin minä uskalsin mennäperässä.
Ja lopulta kaikkien näiden kuvien jälkeen:
MINUN kuvani.
minäminäminäminäminä!!!!
Meillä oli kiva retki. Kotiin palasimme sienikassin kanssa - siellä oli suppilovahveroita ja tatteja. Löysimme nimittäin hyvän tattimestan ja saimme toista kiloa tatteja.
Suppilovahveroita näyttää olevan tulossa vielä tosi paljon, joten varmasti mennään metsään toisenkin ja kolmannenkin kerran.
Loppupäivän olenkin sitten nukkunut sohvan nurkassa. Olin meinaan toooosiiii
väsynyt!
Heippatirallaa kaikille ja nukkukaa tekin sohvan nurkassa!
PUS!
Kerro Tessu sille emännälles, että se on vallan mainio kuvanottaja. Ne vastavaloseittikuvat miellytti mua erityisesti. PUS vaan sinnekin!
VastaaPoistaKiitosta vaan Odelius kommenteistasi, Emäntä oli iloinen niistä. Aurinkoisen syksyn terveiset sinne Frankfurttiin.
VastaaPoista