sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Tampereella

Moro! Tälleen tervehritään Tampereella tuttuja.
Olen nääs ollu Mansessa käymässä.
Mulla on siä koirakaveri - Nepu.

Nepu on piäni villakoira ja se on jo yheksän vuatta vanha. Nepu on Emännän äidin koira. 
Nepu ei oikein välitä musta, mää olen sille liian pentu ja liian enerkinen. Se vaan kattoo mun touhuja ja mää näen sen naamasta, että se on että "hoh hoijaa, ei vaan jaksa enää näitä pennun kotkotuksia".

Vaikka kyä me tullaan aika hyvin toimeen kun mää vaan jaksan olla höykyyttämättä sitä liikaa. Jos se hermostuu muhun, niin sitten sen kirsu vähän ekaksi värisee ja sit hampaiden välistä kuuluu jotain murinan tapaista. Kuitenkin silleen aika nätistä. Silleen Nepu pitää mut ruadussa.

Yhdessä me käydään pissareissulla ja kuten kuvasta näkyy, Nepulla on oikeus mennä erellä kotio.

Kyä määki osasi olla rauhassa välillä. Se oli oikeastaan pakko, kun lämpötila oli kolkytä astetta eikä tuullu yhtää. Jaa vähä oli kuuma!

Onneks Emännän äidin kodin lähellä oli järvi ja sinne pääsi uimaan! Mää ole huamannu, että mää kyä rakastan uimista!


Jos te ihmettelette, että mikä on tua oranssi hihna, nii se on mun uus hihna. Se viistoista metriä pitkä. Meinasin meinaan kerran lähtee uimaan ihan liian pitkälle tuala meren rannassa kotona. Emäntä ja Isäntä karjui rannalla, että "Tessu tänne", "Tessu tänne" mutta mää en kuullu mitään. Oli niin maan perustellisen hauskaa uira!
Mutta kyä mää sitte palasi kotoväen luakse, on ne kuitenkin mukavia ihmisiä.

Mutta sen vuaks mulla on ny tällanen hihna, etten pääse omille teilleni!

Kiitos Marja, oli tosi hianoo, että mää sain tä hihna. Ja sain mää ison koiran ruakakupit ja pari lelua kans. Kiva, että Emännällä on sellasia kavereita, jotka ostaa Emännälle synttärilahjaks lahjakorti Mustiin ja Mirriin - se on meinaan mää, joka saan sen hyäryn.



Siälä Kauksun rannalla mää sitten uin. Mun viäreisellä radalla ui musta koira, joka oli kyllä niin maan perusteellisen hyvä uimari. Sen isäntä sanoikin, että se on joku vesipelastuskoira. Ja sen huamas! Wau - oli hianoo meinaan kattella sen touhua. Aattelin ottaa sen mun idoliksi.

Siinä me kaks koiraa sitten uitiin rinnakkain, kumpikin suaritti omaa tyätään ja meni omaa rataansa eikä kumpikaan häirinny toista. Se oli meinaan hianoo!

video

Ja on tässä viä pätkä tästä mun uimisesta. Mää kyä sanoin Emännälle, että toi sun videon kuvaamises on viä ihan surkeeta, kannattais opetella totaki hommaa. Jaa vähä mua hävettää tua kuvan vapina.


video

Ja eihän Tampereella voi käyrä, jos ei samalla reissulla käy Tammelan torilla. Mustaa makkaraa haistelemassa.
Siä me istuttiin kahvilla koko porukka, siis Isäntä, Emäntä, Emännän Äiti ja sitten sinne tuli viä Pirjo ja Pena ja Jonte. Olikin rattoisaa lauantain aamupäivän viettoa! Ja niinku aina, mää sain vaan jotain naksuja kun ihmisillä sitä vastoin pöytä notkui herkuista, munkin mää ainaki tunnistin ja kahvimukit.

Kyä oli lämmintä lauantainaki. Emännän äiti sano, että seuraavan kerran se menee Tammelan torille vasta kun on lunta maassa ja pakkasta. Mää en tiärä ollenkaan, mitä nua asiat on! Mutta kuulemma tulen kyllä niiren kanssa tutuksi. 

Koska oli lauantai, Tammelan torilla oli tosi sutinaa. Mutta hyvin mää siä selvisi. Isäntä piti hihnan toisesta päästä kiinni niin eihä mulla ollu mikää hätä. 



Että sellanen reissu tällä kertaa. Tampere on ihan jees.

Ny loppu Isännän loma! Mun täytyykin sitten mennä ens viikolla tyähön Kauppaan kun Isäntäkin menee omaan tyähönsä. Mua vähä pelottaa, ettei me keretä tekee mitään kivaa kun tulee nää tyät. Mutta kyä Emäntä ja Isäntä lupas, että ei me hauskuuksia unohdeta!

Hyvää heinäkuun lopun viikkoo vaan teille kaikille!
Piretään hellettä ja orotetaan pakkasta!

Wuh ja pus





keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Koirapuistoa ja superfoodia

Tällaista se on, kun joutuu välillä olemaan töissä Kaupassa, niin ei sitten muuta ehdi. Onneksi Isännällä on ollut vielä lomaa, niin olen sentään joinain päivinä päässyt tekemään muutakin kuin olemaan lankavahtina Kaupassa.

Olen saanut nyt kaikki rokotukset ja niin olen päässyt tutustumaan koirapuistoon. Koirapuistosta Emäntäni taas kiittää veronmaksajan ominaisuudessaan Helsingin kaupunkia!

Olen ollut vähän epävarma, miten siellä koirapuistossa pitää käyttäytyä kun siellä on myös muita koiria. Sen jo olen huomannut, että toisten kanssa tulee hyvin toimeen, toiset eivät välitä tällaisesta pennusta mitään ja sitten kerran oli yksi koira, joka ei tykännyt minusta ollenkaan. Ja myös osoitti sen minulle ihan henkilökohtaisesti.

 No, pääsin säikähdyksellä - Emännän syliin! Ah, ihana Emäntäni! Pelastukseni!
Arvatkaa vaan kuinka sydämeni pamppaili! PAM PAM PAM PAM


video

Koirapuistossa on hauskaa koska siellä saan olla vapaana.
Jotain tuo Emäntä ja Isäntä yrittävät minulle siellä välillä solkottaa, kun välillä kuulen vaan huudon, että "Tessu tänne", "Tessu tänne". "Maahan". "Istu".

Mutta onneksi korvani viuhuvat ja lepattavat kovassa juoksuvauhdissa niin, että en kuule mitään!
Sanovat tällaista valikoivaksi kuuloksi.


Koirapuiston lisäksi olemme olleet taas mustikassa.
Isäntä opetti, miten mustikassa ollaan. Ja kyllä minä hyväksi nämä mustikat havaitsin.

video


Mustikat on kuulemma jotain superfoodia - tiedä häntä, kyllä ne sydämenmuotoiset pehmeät herkkupalat on sitä minun superfoodiani.

Kuulin vahingossa eilen illalla, kun Emäntä ja Isäntä juttelivat ja puhuivat taas Nepusta ja Hilkasta. Päättelin terävänä koirana, että olemme menossa käymään taas Tampereella. 

Jospa se Nepu jo leikkisi minun kanssani - edes vähän, edes ihan vähän. Edes kerran juostais yhdessä pallon perässä...

Wuh - oota vaan Nepu, täältä tullaan! JEEE




sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

Marjametsässä

Tänään oli sitten vastapainoa kaupungin hälinälle.
Lähdimme Koirametsään.

Sain tärkeän tehtävän: kannoin mustikkaämpäriä.

Minä niiiiin raaaakaaastaaan kantaa kaikenlaisia esineitä!
Sallittuja ja ei-sallittuja.....


Kun löytyi oikein hyvä mustikkapöheikkö, minulla oli aikaa levätä sillä aikaa kun Emäntä ja Isäntä poimivat mustikoita. 
Välilepo olikin aina tarpeen kun innostuin niin kovasti juoksemaan.
En vaan pysty hillitsemään itseäni vähän vähempään juoksemiseen.


Mustikkasaalis näytti hyvälle ja vaati vahtimisen!


Kokonaissaalis oli tällainen. Isäntä ja Emäntä olivat oikein tyytyväisiä.
Ja minä olin oikein väsynyt.


Nyt meillä olisi sitten mustikkapiirakkaa tarjolla, joten tervetuloa käymään!

Wuh!




lauantai 12. heinäkuuta 2014

Lääkärin määräyksestä

Olin eilen eläinlääkärissä. Sain tehosterokotukset, joten nyt voin tehdä vielä paremmin tuttavuutta muitten koirakavereiden kanssa. Rokotus oli pieni nipistys niskassa mutta tuntui koko kropassa - takapääni pyörähti pari kolme kertaa kummallisesti itsekseen mutta sitten rokotusaineet taisivat jo olla sekaisin ja se siitä. Emäntä oli varannut Superherkkua toimenpiteen jälkeen. Nam

Eläinlääkäri antoi myös määräyksen: nyt on vielä vähän aikaa sitä parasta aikaa sosialisoinnille. Vai sosiaalille? Vai sosiaalihuollolle? Eikun PENTUKOIRAN SOSIAALISTUMISELLE! Tämä tarkoittaa sitä, että kanssani on mentävä kaikenlaisiin paikkoihin, missä on kaikenlaisia ihmisiä, ääniä, kulkuvälineitä yms. Se on koko loppuelämäni kannalta tosi tärkeää, että totun kaikenlaiseen kaupunkitouhuun kun kerran olen  kuulemma "urbaani koira".

Niinpä sitten tänään lähdimme Emännän ja Isännän kanssa sosialisointimatkalle.
Menimme metrolla Hakaniemeen - tämähän sujuu kuin vanhalta tekijältä, koska olen niin monta kertaa jo metrolla kulkenut. 

Nyt olen jo niin iso, että Emäntä ei ota enää syliin vaan joudun olemaan lattialla. Pah - sylissä oli paljon mukavampaa. 

Hakaniemessä kävimme Kaupassa moikkaamassa Iiristä. Kun kaupasta piti lähteä pois, en olisi viitsinyt lähteä.

Emäntä sanoi, että tämä on oikeastaan vapaapäivä eikä tältä päivältä saa ylityökorvauksia. 
Ja Isännässä on enemmän "vetovoimaa" kuin minussa, niin lähdimme jatkamaan matkaa.

Otimme ratikan Hakaniemestä ja jatkoimme Kauppatorille.

Siellä olikin ihmisvilinää!

Katajanokan maisema: Uspenskin katedraali, Tora-Enson pääkonttori sekä uusi maailmanpyörä.

Suomenlinnan lautta on juuri lähdössä. 
 

Isännän kanssa haaveilimme, mitä olisi aavan meren tuolla puolen....

Retkellä tulee myös aina nälkä. Minun paikkani oli torikahvilan pöydän alla. Mur.



 
Tässä oli minun evääni.

Ja tässä Emännän ja Isännän eväät.
Ei oikein tasa-arvo toimi! Ajattelin valittaa tasa-arvovaltuutetulle.


Emäntä meni käymään uudessa Vanhassa Kauppahallissa ja me odottelimme sutinan keskellä Emäntää. 

Olen oppinut juomaan pullosta. Kätevää näin retkellä!

Jatkoimme matkaa Kauppatorilta ja lähdimme jo kotiin päin. Kävelimme pitkin Esplanadia. Mutta voi kauhistuksen kanahäkki!
Juuri kun pääsimme Espan lavan kohdalle, siellä alkoi soida rokkimusiikki! Ja kovaa! Keskellä päivää!
Pelästyin niin maan perusteellisesti - ihan kamalaa!


Mutta ei hätää! Viisas Isäntäni nappasi minut tosi sukkelaan syliinsä ja lähti painelemaan Espaa eteepäin kuin Viitamaan susi (kuulemma joku savolainen sanonta). 
Ei kestänyt Isännän korvatkaan sitä räminää ja räikettä. 
Pysähdyimme vasta Hotelli Kämpin kohdalla. 
Vähän ehdin vilkaista, että Emäntä meidät löytää ja sieltähän se Emäntä kipitti perässä minkä kintuistaan pääsi.

Huh! Mikä kokemus! Häntä koipien välissä jatkoin vielä vähän matkaa mutta onneksi sitten tilanne rauhoittui ja uskalsin nostaa häntäni jo pystympään.


Onneksi olimme jo kotiin menossa. 


Metromatkan nukuin - ainakin koiranunta.
Ja voi - olin niin iloinen kun pääsimme kotiasemalle, kotikadulle ja kotikulman ruohikolle!
Ja tietenkin kotiin! Kiva retki, rockin räime vähän pelästytti, mutta muuten oli kivaa tää mikä tää nyt olikaan tää sosiaalisossu.

Kotona olikin sitten ruoka-aika:

Emäntä oli supertyytyväinen: ensimmäinen sato on korjattu parvekkeelta!


Supertyytyväinen olin myös minä:
superherkkua hienosti onnistuneen retken ja lauantain kunniaksi:
jauhelihaa, raejuustoa, valkosipulia ja naksuja!


Ja arvatkaas mitä - kaiken tämän jälkeen kellahdin kyljelleni  vatsa pullottavana keittiön lattialle ja vedin kunnon päikkärit!

Heippa taas!
Wuh ja Pus

PS. Ens viikko onkin taas työviikko. Pah. Tää oli aika kivaa tää lomailu!










torstai 10. heinäkuuta 2014

Meren rannalla


Tänään oli ylellistä - sain lounaani ulkoilmassa meren rannalla. Kyllä se vaan on niin, että ulkoilmassa kaikki ruoka maistuu aina paremmalle kuin kotona keittiön nurkassa.

Onkos tämä kuitenkin jotain eri ruokaa kuin kotona? Maistuu niin hyvälle!
Emäntä on kuulemma laittanut ruokaan mukaan valkosipulia - se on tämä rannikon punkkijuttu, minkä takia joudun syömään valkosipulia. Punkit ovat tosi ällöjä. 


Myös ihmisille tuotiin ravintotäydennystä.
Kyllä mahtavat ihmiset tarvita tosi paljon tällaista täydennystä, kun oli noin iso auto ravintoa tuomassa.


Istuin Isäntäni kanssa kalliolla, katselimme merelle ja 
nautimme täydellisestä kesäisestä säätilasta ja kesäfiiliksestä.

Ja mitä ihanaa näimmekään:


Koskeloperhe oli liikkeellä.

Ja yksi poikasista matkusti parhaassa mahdollisessa kyydissä.


 Hanhet uivat hanhenuintia - hanhenmarssia vedessä.


 Ja minulla oli näin kivaa! Pus pus pus.
Emäntä sanookin, että olen sellainen pusumaakari!


Ai niin, huomatkaa uudet valjaani! Minulle puetaan valjaat päälle aina tällaisille retkille, jotka suuntautuvat muualle kuin kaupunkiin tai nopsaan pissareissuun.


Harrastin myös aarteen etsintää - hyvällä menestyksellä.

 Jos joku kaipaa sinistä pohjallistaan, niin minä kyllä sen tulen tuomaan.

Ja nämä paperinenäliinat ja talouspaperit ovat aina yhtä kiinnostavia - minun mielestäni. Emäntäni kyllä aina yrittää estää näiden bongaamisen, mutta onnistun kuitenkin (liian) usein tällaisenkin aarteen löytämisessä. 
Emäntä ja Isäntä sanovat minulle aina "pudota" kun tuon heille tällaisen aarteen. Vaihdan sen naksuun ihan mielelläni. 

Ja pääsinhän myös uimaan! 
Nyt kun olen kikannut tämän uintijustskan, niin vesi vetää puoleensa. 
Olenhan vesikoira!
Ja Noutajan sukua.



Hauskaa kun Isäntä ja Emäntä ovat tämän viikon olleet lomalla. Olemme joka päivä tehneet jotain hauskaa, jotain vähän erilaista. 

Arvaatte varmaan, että nyt makaan täysin kanttuvei Emännän työhuoneen lattialla. Kerään voimia illaksi koska taas tänä iltana menemme kouluun. 

Wuh wuh ja pus pus.


keskiviikko 9. heinäkuuta 2014

Koirakaveri Retu

Kävimme tänään Espoossa, siellä sain uuden koirakaverin - Retun.

Retu on aika paljon vanhempi kuin minä, jo 7 vuotta. Retu ei oikein tiennyt, miten tällaiseen pentuun pitäisi ylipäätään suhtautua. Retu päätti heiluttaa häntää ja pysyä lähinnä paikallaan - alistua siis kohtaloonsa olla pennun leikkimisen ja riehunnan kohteena. 


video


Koska Retu oli vanhempi kuin minä, Retu osasi jo hienoja temppuja!

video

Arvatkaas mitä Talon Emännällä oli taskussa!


Ja kaiken tutustumisen, leikkimisen ja riehumisen jälkeen tulos oli tämä:
kaksi pötkylää nurmikolla!


Kiitos Eija ja Retu!
Oli kiva ilta!

Wuh.

tiistai 8. heinäkuuta 2014

Uimaan!

Moikka kaikki!
Mää osaan uida!
Ja se oli kuulkaa kivaa!

video

Kepin haku



Kepin tuonti rantaan


Ravistus


sunnuntai 6. heinäkuuta 2014

Kesäretkiä

Hei hei Heinäkuu!
Se on jo hyvää vauhtia menossa. Olen ollut Töissä mutta onneksi on ollut aikaa olla myös kaikenlaisilla kesäretkillä!

Koirametsä on meidän kaikkien suosikkipaikka!
Siellä saan juosta vapaana ja Isännän mukaan juoksenkin moninkertaisen matkan ihmisiin verrattuna. Mutta minun on pidettävä tarkkaa lukua siitä, että lauma on kasassa. Emäntä menee välillä pois näköpiiristä, kuulemma piiloon, ja joudun sitten Emäntää etsimään. Mutta voi - olen aina niin iloinen kun löydän Emännän kökkimästä jonkun ison kiven tai puun takana. 

Ja koirametsässä iskee hepuli!

video


Ja hepulin jälkeen iskee väsy. Teen kuten varusmiehiä opetetaan (kuulin Sakelta) - nuku silloin kuin voit! Niinpä otin tirsat sillä aikaa kun Emäntä ja Isäntä istuivat kalliolla ihmettelemässä maailman menoa.


Isäntä bongasi jo melkein kypsiä metsämansikoita. Muutaman aurinkoisen ja lämpimän päivän jälkeen nämäkin metsämansikat ovat syötävissä. 
Ja niinpä kävimme ne syömässä muutaman päivän päästä!
Mustikat vielä odottavat kypsymistään mutta niitäkin saadaan rasiaan ensi kerralla.

Emäntä kovasti katseli, olisiko jo tatteja putkahtanut esiin mutta ei ollut vielä yhtään näkösällä.


Toisena päivänä olimme retkellä rannalla.
Pieni lintuluoto on vakiokohde, jossa olemme piipahtaneet usein etenkin näin lintujen aikaan.

Tällä kerralla bongasimme hauskat Herra Meriharakat.


Katselimme maisemia ja kuuntelimme lintujen ääniä. Kiva lenkkimatka!

video

Ja voi että, oli taas ihan pakko hepuloida, koska oli niin kivaa!

video

Ja tapasimme myös yhden hauskan koiran - se oli emäntänsä mukaan addiktoitunut aaltoihin!
Aaltoihin! Kyllä mää olen addiktoitunut naksuihin.

video

Ja kaikkien retkien jälkeen tulos on aina tämä:
reporankana nukutaan Emännän kanssa sohvalla.

Ai niin - olen oppinut hyppäämään itse sohvalle. Olen siis jo niin iso koira!
Sohvalla oleminen on sallittua - paitsi kun alan riehua. Silloin joudun lattialle. En ymmärrä, miksi sohvalla ei saisi riehua??????? 



Ja tässä teille näytteeksi vielä minun SUPERHERKKUNI! 
100 % Satisfaction Garantie Koiran kanatikku!

Olen nimittäin aloittanut koulun käynnin ja tätä herkkua saan aina koulussa. 
Saan namin aika kun otan katsekontaktin Isäntään tai kun olen kauniisti kulkenut hihnassa Emännän vierellä. Koulua kuulemma kestää vielä monta kertaa joten sehän on ihan jees - saan siis monta kertaa SUPERHERKKUA!



Wuh ja hauskaa heinäkuuta!