torstai 23. heinäkuuta 2015

Kesälomaviikon toinen retkipäivä


Tuskin olin toipunut Porvoon retkestämme, niin eikös innokkaat lomalaiset halunneet seuraavana päivänä lähteä jo uudelle retkelle. 
Huh huh - pääsis töihin lepäämään!
Eihän tätä tällaista retkitahtia kestä erkkikään.

Tämän päivän retkelle läksimme julkisilla kulkuneuvoilla.
No, sehän on minulle aivan tuttua hommoo.

Ensin metrolla.


Kun kuulutettiin "Hakaniemi" - meinasin jo lähteä metrosta pois, mutta Emäntä sanoi, että ei ei vielä, jatketaan vielä matkaa. Olenhan nimittäin sahannut tätä kotiaseman ja Hakaniemen väliä jo niin kauan, että tunnistan kuulutuksesta oikean aseman ja osaan lähteä heti ovelle päin. Vähänkös se joskus kanssamatkustajia huvittaa - yleensähän makaan lattialla niin, että minua ei välttämättä huomaakaan. Kun tulee kuulutus "Hakaniemi", nousen tikkana ylös lattialta ja katson Emäntää, että nyt lähdetään ja saman tien lähden punkeamaan ovelle päin. Se aina yllättää vastapäisellä penkillä matkustavat ihmiset.

Muutenkin kanssamatkustajat alkavat usein jutella Emännän kanssa. Jotkut haluavat vähän minua rapsuttaa - se on kestettävä vaikka en niin kovasti ventovieraiden rapsutuksista tykkää. 

No sitten takaisiin retkeemme:

Arvatkaapa, mitkä portaat!



Jep, olimme Helsingin rautatieasemalla. 

Siellä on kyllä aina kova sutina, ihmisiä tulee ja menee, toisilla on isot kantamukset, toiset vetävät matkalaukkuja perässään ja tuntuu, että kaikilla on kiire. 


Ja arvatkaa nyt, mihin olimme menossa!


No ajelemaan uusi Kehärata.
Sehän on ympyrärata eli se alkaa ja päättyy Helsingin rautatieasemalle.




Junahan on oikeastaan ihan sama kuin metro.
Mikäs siellä oli matkustaessa. 

Etenkin näin kun sekä Emäntä että Isäntä ovat mukana, 
on niin kivaa ja turvallista istua heidän jalkojensa juuressa.

Ei sen puoleen, että pelkäisin näissä julkisissa kulkuneuvoissa.
En pelkää - ja jos alkais pelottamaan, alkaisin haukkua!



Kehäradan varrella on ihan uusia asemia.
Asemilla oli myös hauskaa taidetta aseman seinissä.
Leinelän asemalla eri eläimet kulkivat seinämaalauksissa.



Lentoasema - Flygplatsen - Airport
It was so international, indeed!


Lentoaseman uusi asema oli aika hieno, valoisa ja avara.

Myös siellä oli hienot seinämaalaukset.



Tässä kohdassa Emäntä lauloi jotain, sanoi, että se on niinkuin itkuvirsi
että
"ei oo mul raukal lentolippuu,
ei taida ees lomaa enää tippuu,
kauas mä lähtisin pois pois pois,
jos kohtalo mun eteen matkan sois sois sois,
Isännän kaa mä taaaaaahdooooon maaatkaaan.....

Tässä kohdassa laulua Isäntä kävi väkivaltaiseksi ja löi Emäntää Metrolehdellä päähän!


Matka jatkui lentoasemalta ja Kivistön asemalla päätimme jäädä junasta pois.
Siellä olikin pitkät portaat ylös.


Kivistön asema
not very nais.


Sitten menimme taas asemalle ja hyppäsimme seuraavaan junaan.
Sillä sitten kolkuttelimme takaisin Helsingin rautatieasemalle.

Koska päivä oli vielä nuori, kello oli jotain puolen päivän aikaan, 
Emäntä ja Isäntä päättivät, että minua pitää taas sosiaalisoida keskustassa.
Kuulemma aika ajoin tekee koiralle hyvää, että se viedään vilkkaisiin paikkoihin.

Pah sanon minä - jokaisena työpäivänä olen vilkkaassa paikassa.

Ensin kävelimme Keskuskatua.


Keskuskadulla törmäsimme Emännän ja Isännän hyvää ystävään, 
Herra Naapuriin Meri-Rastilasta.

Koska kenelläkään ei ollut kiire mihinkään, menimme kahville.
Minun paikkani oli taas pöydän alla - mrrr. 


Kahvittelujen jälkeen jatkoimme matkaa kohti Kauppatoria.
Espalla oli taas kaikenlaista härdelliä.

Makeita isoja saippuakuplia!




Espalla on aina niin hienot istutukset.
Hyvä kusasta tuollaiselle tasaiselle lyhyelle ja hyvinhoidetulle nurmikolle,
ei mene multaa varpaiden väliin.


Kuppatorilla oli kesämeininki!


Hmm - onkohan itse Herra Tasavallan Presidentti Sauli
kotona, kun eteisessä on valot.


Kauppatorilta läksimme kotia kohti Senaatintorin kautta.

Sitä minä pienessä koiran mielessäni mietin, että onko se nyt niin asiallista, että koko hieno Senaatintori on ympäröity turistibusseilla?

Ja voi kamala - yksi nainen tuli minua kohti, se blaapatti jotain "oo mai beibe, hau (siis suomeeko tää hau kesken muun mölötyksen???) kjute juu aa, oo beibe beibe, camaan, beibe"
Ja sitten se otti tukevan otteen minun rinnuksistani ja paijasi. 

Enkä ymmärtänyt mitään mitä se minulle mölötti.

Mutta sitten toisaalta - eihän se haittaa. 
Kestin hyvin sen paijauksen ja sain rouvalta myös muutaman naksun.
Joten loppujen lopuksi ihan jees.


No, sitten kävelimme Senaatintorin poikki Kaisaniemen metroasemalle ja sieltä sitten kotiin.

Siinäpä se lomapäivä hupsahti, kotona olimme vasta neljän jälkeen.
Mutta sen voin teille rakkaat lukijani tunnustaa - kun pääsimme kotiin, tein ihanan pesän itselleni sohvan nurkkaan ja vaivuin välittömästi sikeään uneen!

Yks juttu on vaan vähän ikävä juttu näillä retkillä:
Silloin kun Emäntä ottaa kameran mukaan, se saattaa mennä meidän edelle tai se voi jäädä meistä jälkeen tai se voi hävitä hetkeksi näköpiiristä (tai se voi poiketa johonkin ihanaan kauppaan), niin minulle tulee aina huoli, että missä se Emäntä nyt taas on ja löytäähän se Emäntä meidät.

Minun tärkein tehtäväni on pitää meidän pieni lauma kasassa.

Se on kuulkaas iso vastuu näin pienelle koiralle.

Ettäs tiedätte - on sitä vastuun kantoa täälläkin,
ei pelkästään pääministerillä ja koko suomen kansalla.


Mutta kivaa on retkeily.

Kansalaiset - medborgare!
Menkää tekin retkelle!
Ja kantakaa vastuu!

Wuh ja pus!








tiistai 21. heinäkuuta 2015

Utflykten till Borgå

Hejsan!
Vi har varit i Borgå idag!
De var mycket trevligt där.
Wåh wåh wåååh - så här säger de svensksprökika hundar.


Olimme siellä siis kolmistaan, Emäntä, Isäntä ja minä.

Siellä olikin paljon ihmisiä ja kunnon kesäkaupungin sutinaa. Ihmisiä oli jos mistä maailman kolkasta.




Porvoossa on kaunista miljöötä siellä vanhassa kaupungissa. 
Kauppojen edustat olivat ihanasti laitettuja.


Lisäksi siellä oli ihania kauppoja.
Kuten tämä pieni suklaakauppa, jossa suklaa tehdään paikan päällä.


Me jouduimmekin Isännän kanssa kovasti aina odottelemaan Emäntää, kun se puikahti johonkin kauppaan. Sanoi vaan meille, että "väntä här, jag kommer snart" - snart, snart, mikä se on se naisen "snart" kun se menee ihanaan kauppaan sisään???? Ainakin se tuntui aika lång tid! Mrrrr.





Mutta onneksi osaan hyvin tämän käskyn "odota". Helppo homma, tein työtä käskettyä!
Ja kuuntelin, kun Isäntä kertoi kaikenlaisia juttuja kaikenlaisista odotuksista, kun ovat olleet Emännän kanssa reissussa ja Emäntä on mennyt käymään jossain ihanassa kaupassa.
Kaikkia näitä juttuja Isäntä ei edes ehtinyt minulle kertoa.

Minä mietin pienessä koiran mielessäni, että onko se aina Isäntä, joka odottaa kun Emäntä menee ihanaan kauppaan?????

Sitten menimme syömään. Koska retkeen kuuluu syöminen ja kävelyllä tulee nälkä.
Kesällä on niin kivaa, kun minäkin pääsen terassiruokailuun mukaan. 

Emännällä oli synttärit!
Se oli yksi syy, minkä takia juuri tänään menimme Porvooseen.
Toinen syy oli se, että Emännällä ja Isännällä on yhteinen lomaviikko.
Kolmas syy oli se, että olisi varmasti hauskaa tehdä tällainen retki.





Och så här - Emäntä och Isäntä syövät vatsansa täyteen tällaisia herkkuja!

Ja katsokaa minua raukkaa! 
Ihan tyhjä kuppi.

Melkein aloitin henkilökohtaisen lakon. 


Ei vaisinkaan, kuppi ei ollut tyhjä.
Ystävällinen tarjoilijaneitonen toi pyytämättä minulle vesikupin.
Hienoa palvelua!

Emäntä oli lisäksi varannut omaan laukkuunsa muutaman super-hyper-extra-herkun, joten näin minäkin sain ikäänkuin synttärilounasta samaan aikaan Emännän ja Isännän kanssa.

Ruuan jälkeen kävelimme rauhassa Vanhassa kaupungissa.
Kun läksimme kotiin, poikkesimme vielä joen toiselle puolelle,
josta näki tosi hienosti Porvoon vanhat makasiinit.

De var så vackert där!






Porvoossa on myös uutta asutusta, vähän tuohon vanhojen makasiinien malliin.
Hmm - jag tycker att de är ganska bra!


Sådant var vårt retki till Borgå!
De var hemskt kiva!

Siispä - menkää Porvooseen!
Men bara på sommaren!

Hejdå!










lauantai 18. heinäkuuta 2015

Isännän kanssa lomalla

Hip-huh-heijaa
kun on elämä lomaa
ja sepäs onkin niin somaa!

Olemme viettäneet yhdessä Isännän kanssa koko viikon yhteistä laatuaikaa.
Voi että kuinka se on kuulkaas niin ihanaa!
Kellon ajalla ei ole niin kovasti väliä, katsotaan säätila ja sitten Isäntä päättää, mitä tehdään ja milloin. Ja mikä parasta - tehdään YHDESSÄ!

Olemme tehneet joka päivä retkiä tähän lähiluontoon, ilman autoa, ihan vaan kävellen.

Metsämansikat ovat jo kypsyneet. 


Minä rakaaastaaan metsämansikoita.




Olimme kovin jalomielisiä ja toimme rasiassa metsämansikoita kotiin. Emäntä oli meihin oikein tyytyväinen.

Tuonne meren rannalle on aina niin kivaa kävellä. 



Matkan varrella on monta hyvää paikkaa, joissa voidaan istuskella ja katsella maisemia sekä miettiä vaikkapa Kreikan talousongelmiin ratkaisuja. 

Olemme käyneet myös ulkona syömässä.

Minulle kalakeitto ja leipää ja
Isännälle nakki! 


Isäntä muuten rrraaaakaaastaaaa kalakeittoa.


Koirapuistossa on aina hauskaa. 
Siellä olen valmiina uusiin seikkailuihin.
Ja aina täytyy myös temppurata käydä läpi.


Siellä olen valmiina uusiin seikkailuihin.
Ja aina täytyy myös temppurata käydä läpi.





video


video


Yhtenä päivänä siellä olikin nämä kaksi tosi karvaista kaveria. Emäntä kun näki nämä kuvat, niin kyllä sen sydämessä taas niin lämpimästi ailahti.
Ja niin taitaa tehdä myös Hilkan sydämessä.




video


video

Ja sitten - voi aaah puuhh ihanaa!
Mustikat olivat myös kypsyneet.




video






Pienellä vaivalla Isäntä sai jo reilun litran mustikoita. 
Arvatkaa, oliko Emäntä iloinen kun tuli töistä.
Saimme kumpikin päänsilitystä.

Mutta se on sanottava, että kun olemme olleet paljon ulkona, niin kyllä on yöt nukuttu hyvin.
Menkää tekin ulos ja nukkukaa hyvin!

Wuh ja pus kaikille!

PS. Nyt jäi Emäntäkin lomalle, saas nähdä mitä ensi viikolla tapahtuu.......

PPS: Kiitos Isännälle kuvista ja videoista.