Tampereella

Moro! Tälleen tervehritään Tampereella tuttuja.

Olen nääs ollu Mansessa käymässä.

Mulla on siä koirakaveri - Nepu.

Nepu on piäni villakoira ja se on jo yheksän vuatta vanha. Nepu on Emännän äidin koira. 

Nepu ei oikein välitä musta, mää olen sille liian pentu ja liian enerkinen. Se vaan kattoo mun touhuja ja mää näen sen naamasta, että se on että "hoh hoijaa, ei vaan jaksa enää näitä pennun kotkotuksia".

Vaikka kyä me tullaan aika hyvin toimeen kun mää vaan jaksan olla höykyyttämättä sitä liikaa. Jos se hermostuu muhun, niin sitten sen kirsu vähän ekaksi värisee ja sit hampaiden välistä kuuluu jotain murinan tapaista. Kuitenkin silleen aika nätistä. Silleen Nepu pitää mut ruadussa.

Yhdessä me käydään pissareissulla ja kuten kuvasta näkyy, Nepulla on oikeus mennä erellä kotio.

Kyä määki osasi olla rauhassa välillä. Se oli oikeastaan pakko, kun lämpötila oli kolkytä astetta eikä tuullu yhtää. Jaa vähä oli kuuma!

Onneks Emännän äidin kodin lähellä oli järvi ja sinne pääsi uimaan! Mää ole huamannu, että mää kyä rakastan uimista!

Jos te ihmettelette, että mikä on tua oranssi hihna, nii se on mun uus hihna. Se viistoista metriä pitkä. Meinasin meinaan kerran lähtee uimaan ihan liian pitkälle tuala meren rannassa kotona. Emäntä ja Isäntä karjui rannalla, että "Tessu tänne", "Tessu tänne" mutta mää en kuullu mitään. Oli niin maan perustellisen hauskaa uira!

Mutta kyä mää sitte palasi kotoväen luakse, on ne kuitenkin mukavia ihmisiä.

Mutta sen vuaks mulla on ny tällanen hihna, etten pääse omille teilleni!

Kiitos Marja, oli tosi hianoo, että mää sain tä hihna. Ja sain mää ison koiran ruakakupit ja pari lelua kans. Kiva, että Emännällä on sellasia kavereita, jotka ostaa Emännälle synttärilahjaks lahjakorti Mustiin ja Mirriin - se on meinaan mää, joka saan sen hyäryn.

Siälä Kauksun rannalla mää sitten uin. Mun viäreisellä radalla ui musta koira, joka oli kyllä niin maan perusteellisen hyvä uimari. Sen isäntä sanoikin, että se on joku vesipelastuskoira. Ja sen huamas! Wau - oli hianoo meinaan kattella sen touhua. Aattelin ottaa sen mun idoliksi.

Siinä me kaks koiraa sitten uitiin rinnakkain, kumpikin suaritti omaa tyätään ja meni omaa rataansa eikä kumpikaan häirinny toista. Se oli meinaan hianoo!

Ja on tässä viä pätkä tästä mun uimisesta. Mää kyä sanoin Emännälle, että toi sun videon kuvaamises on viä ihan surkeeta, kannattais opetella totaki hommaa. Jaa vähä mua hävettää tua kuvan vapina.

Ja eihän Tampereella voi käyrä, jos ei samalla reissulla käy Tammelan torilla. Mustaa makkaraa haistelemassa.

Siä me istuttiin kahvilla koko porukka, siis Isäntä, Emäntä, Emännän Äiti ja sitten sinne tuli viä Pirjo ja Pena ja Jonte. Olikin rattoisaa lauantain aamupäivän viettoa! Ja niinku aina, mää sain vaan jotain naksuja kun ihmisillä sitä vastoin pöytä notkui herkuista, munkin mää ainaki tunnistin ja kahvimukit.

Kyä oli lämmintä lauantainaki. Emännän äiti sano, että seuraavan kerran se menee Tammelan torille vasta kun on lunta maassa ja pakkasta. Mää en tiärä ollenkaan, mitä nua asiat on! Mutta kuulemma tulen kyllä niiren kanssa tutuksi. 

Koska oli lauantai, Tammelan torilla oli tosi sutinaa. Mutta hyvin mää siä selvisi. Isäntä piti hihnan toisesta päästä kiinni niin eihä mulla ollu mikää hätä. 

Että sellanen reissu tällä kertaa. Tampere on ihan jees.

Ny loppu Isännän loma! Mun täytyykin sitten mennä ens viikolla tyähön Kauppaan kun Isäntäkin menee omaan tyähönsä. Mua vähä pelottaa, ettei me keretä tekee mitään kivaa kun tulee nää tyät. Mutta kyä Emäntä ja Isäntä lupas, että ei me hauskuuksia unohdeta!

Hyvää heinäkuun lopun viikkoo vaan teille kaikille!

Piretään hellettä ja orotetaan pakkasta!

Wuh ja pus