Moikka taas!
Olen saanut uudet valjaat! Eik ookin hienot!
Nämä valjaat saan päälleni, kun lähdemme pitemmälle retkelle.
'
Viime sunnuntaina olimme taas Koirametsässä. Kuten kuvasta näkyy, istuin mustikkapuskassa.
Olen myös oppinut syömään mustikoita. Emäntä sanoi, että hyvä juttu, ne on tervellisiä myös koirille. Emäntä ja Isäntä keräsivät taas mustikoita. Sienistä ei ollut tietoakaan, Isäntä sanoi, että ei tule sieniä kun on ollut niin kuivaa.
Sunnuntai-iltana Emäntä ja Isäntä alkoivat puhua jostain tri.. tri..
En oikein saanut selvää, oliko jutun aihe Trieste, Trier vai Tripoli. Kaiketi se asia kosketti minunkin elämääni, kun ne asiasta puhuessaan katselivat samalla minua.
No, sitten koitti maanantai. Arvasin heti aamusta, että johonkin me lähdemme.
Lähdimme Emännän kanssa aamulla puoli kymmenen aikaan ekaks metroon ja sit vaihdettiin Hakaniemessä raitiotievaunuun. Vähän mua nuo ratikat vielä pelottavat - ne kun ääntelevät niin kummallisesti.
Menimme muutaman pysäkin välin ja sitten menimme yhdestä kaupan ovesta sisään.
Mitä ihmettä!
Siellä oli kolme korkeaa pöytää, kahdella pöydällä seisoi koirat ja niiden turkkia jotenkin huollettiin.
Vähän mua alkoi pelottamaan mutta koska olen reipas koira, en näyttänyt sitä.
Emäntä nosti minutkin pöydälle, sanoi minulle hei hei ja lähti. Jäin Emilian kanssa kahdestaan.
Ja mitä tapahtui!
Surrr surrrr suurrrrr
ja niin minulta lähti turkki!
Ja tällaiselta näytän nyt:
Emäntä otti pentukarvan talteen ja sitä oli yhteensä 70 grammaa. Saas nähdä, mihin tuo mun pentukarva vielä päätyy...
On vähän outo olo - Emäntä sanoi, että samalta tuntui hänestä silloin aikanaan, kun letti leikattiin. Mutta toisaalta - on mulla kyllä viileämpi olo näin helteisellä säällä.
Ja voi kuinka Isäntä, Emäntä, Erja ja Iiris sekä monet vieraat ihmiset ovat minua kehuneet hienoksi koiraksi. Täytyy varoa, etten tule ylpeäksi (hih hih).
Meillä oli Emännän kanssa se maanantai varsinainen kaupunkipäivä. Kun pääsin pois sieltä Trimmaamosta, kävimme Kaupassa, jatkoimme ratikalla keskustaan, katselimme maailman menoa Stockan kulmalla, jatkoimme ratikalla Emännän kampaajalle. Siellä sainkin nukkua yli tunnin kun Nina laittoi Emännälle uudet hiukset. Nina vaan ihmetteli, miten olen niin rauhallinen vaikka olen pentu. No, olin väsynyt.
Vielä poikkesimme Mustiin ja Mirriin, josta sain uusien valjaiden pariksi uuden hihnan.
Sävy sävyyn.
Eik ookin hieno!
Kyllä siitä trimmauksesta on myös hyötyä. Nyt näkyvät minun hienot silmäripseni.
Olenhan käyttänyt jo pitkään L'orealin Supersensitive Young Age Long Lash Perfect Look -ripsiväriä.
Jopa 78 % pidemmät ripset.
L'oreal - koska olen sen arvoinen.
Siis ripseni näette oikean silmäni yläpuolella, tuossa harmaan raidan yläpuolella.
Ja valkoinen on hännänpääni edelleen!
Tiistai-aamuna lähdimme aamulenkille.
Eläinlääkärin mukaan minulla on jo "kunnon fileet" takajaloissa, joten lenkitkin ovat pidentyneet. Nyt jaksan kävellä jo mainiosti meren rantaan.
Tässä muutama otos hienolta kesäaamulta.
Ja tässä näette uuden oppimani asian:
kuonokosketuksen.
Kun Isäntä tai Emäntä ojentaa kätensä ja kämmen on auki, osaan hellästi koskettaa kirsullani kämmentä. Saan siitä naksun palkkioksi. Ei sillä ole väliä, missä kohtaa avoin kämmen on, tiedän, miten minun pitää toimia.
Tätä taitoa jalostetaan kuulemma pikku hiljaa muihinkin asioihin. Emäntä sanoi, että näin pitäisi aina tervehtiä vieraita. Tämän asian opettelua aloitellaan.
Siis - kun näemme, ojenna minulle kämmenesi ja sano minulle "päivää". Minä tervehdin sinua kirsulla kämmeneen.
Ahaa - nyt kuului kutsuhuuto. Emäntä huutaa, että pitää lähteä ulos. Sää on mitä mainioin, melkein 30 astetta lämmintä mutta onneksi käy vähän tuuli.
Heippa ja wuh.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti