Wuuh!
Eilen oli aivan ihana päivä!
Emännällä oli vapaapäivä vaikka oli lauantai!
Voi että, se on varsinaista ylellisyyttä. Kuulemma Emännälle varsinkin - se jaksoi sitä hehkuttaa koko päivän! Ihan alkoi jo kyllästyttää saman lauseen hokeminen.
Vaikka toisaalta - olin tyytyväinen kun sekä Isäntä että Emäntä olivat koko päivän mun kanssa!
Sää suosi ulkoilua.
Lähdimme taas sienimetsään. Edellisenä yönä oli ollut vähän pakkasta ja suppilovahverot olivat vähän kankeina pienestä pakkasesta. Mutta niitä löytyi vielä reilusti.
Emäntä kuvailee aina välillä muutakin kuin minua.
Vaikka minä kyllä haluaisin olla KAIKISSA kuvissa.
Minä minä minä!
Tuota kantoa, jossa on valkoisia kääpäsieniä, olemme ihastelleet joka kerta, kun olemme näissä maisemissa (nämähän ovat niitä salaisia maisemia, joista ei kerrota, jotta muut ihmiset eivät pääse MEIDÄN sieniapajille. heh heh.)
Emännän mielestä tällaiset kummalliset jo kuihtuneet kasvit tai niiden osat ovatkin kauniita.
Hmmm - vähän ihmettelen. Eihän tällaista voi enää edes pureskella.
Keittiöhommissa yritän myös auttaa parhaan kykyni mukaan.
Etenkin tänään sunnuntaina, kun meille tulee ruokavieraita.
Ainakin katson silmä kovana, että pataan tulee oikeat ainekset.
Ja että Isäntä muistaa varmasti laittaa ne eiliset suppilovahverot pataan.
LIHAA!!!!!!!!!!!!
Ja sittenhän siinä kävi kuitenkin niin, että kun huomioni hetkeksi herpaantui, suppikset jäivät laittamatta pataan. Kyllä pitäisi aina vahtia joka asia joka hetki joka paikassa.
Tänään sunnuntaina sataa ja tuulee koko päivän. Aamulla Emäntä vei minut normaalille lenkille, sanoi vaan, että "kuule Tessu, nyt mennään kirsut kohti vastatuulta". Nuuh ja puuh.
Mutta päivällä fuskasin: Isäntä vei minut ulos pissalle.
Viis metriä suoraan ovesta ulosta, pissat ja äkkiä takaisin sisään. Tein sen alta minuutin.
Vaikka olenkin vesikoira niin kivempaa on tällaisella vesisäällä olla sohvan nurkassa.
Moikka ja wuh.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti