Koirametsässä

Voi että oli taas hauska sunnuntai! 

Es war wieder auch ein schön Sontag! 

Ensin aamulla Koirametsässä ja illalla Ode ja Kirsten tulivat käymään.

Zuerst in der Hundwald und am Nachmittag haben Ode und Kirsten uns besucht.

Aamulla läksimme Isännän ja Emännän kanssa Koirametsään.

Ja voi kun siellä oli hauskaa. Koirametsä on luonnontilassa oleva metsä, jossa on lupa pitää koiria vapaana. Paikkaa ylläpitää Helsingin kaupunki. Vaikka eihän tuollainen luonnontilainen metsä juuri ylläpitoa kaipaa. 

Emäntä sanoi, että "veronmaksaja kiittää". 

Emännällä oli kamera mukana ja tässä vähän Emännän otoksia retkeltämme.

Parkkipaikalta pääsi heti niitylle. Siellä kesäkukat jo kukkivat ja heinä oli pitkää. 

Isäntä päästi mut irti hihnasta. Pitkälle mää en uskaltanu mennä, ettei ne vaan unohda mua sitten mettään.

Arvakkaa vaa oliko siälä hauska juasta! Mää vähän luulen, että Isäntä ja Emäntä mua hömpötti, kun ne meni erilleen toisistaan ja sitten aina toinen huuteli mulle, että "Tessuuuuu, tuuuu tännneeee". Ja mää tiätysti tottelin (määhän olen kiltti koira). Ja juaksin niin pirusti toisen luakse. Ja istuin siihen toisen eteen - näin mulle on opetettu. 

Ja tätä juaksua sitten jatku ja jatku. Ja mää hölmö juaksin.

Heinikossa oli tietysti märkää  - vähän Isäntä ja Emäntä nauroi mulle. Ihmettelen, että miks.

Arvaatte varmaan, että tän reissun jälkeen jouduin sitten kotona pesupaljuun!

Sitten lähdettiin kiipeämään kallioille. Siellä olikin hyvä hengähtää hetken Isännän turvallisessa huomassa.

Emäntä kulki kameransa kanssa vähän omia polkujaan. Onneksi se pysyi näköpiirissä, ettei Emäntää tarvinnut lähteä kaukaa mun hakemaan.

  

Mää alan tottua tuohon kameran nakutukseen - linssilude? Mitä se tarkoittaa? Voisiko joku viisas sen minulle kertoa. En osaa yhdistää sanaa edes mihinkään komentoon.

Tätä sanaa kuulen entistä useammin. Merkillistä.

 

 Tutkin myös mustikkamaat. Hyvälle näyttää kesän tuleva mustikkasato. Tosin Emäntä sanoi, että "mää en kyä tänne tuu kun täälä on hyttysiä". Mutta kyä se tulee, kun mää kauniisti pyyrän.

Jotain ne puhu kans, että on olemassa jotain suppilovahveroita, joita mun pitäis kuulemma oppia etsimään. 

Syksyllä kuulemma.